kannatti tulla takaisin kotiin!

 

teksti: maire leppioja

Erja ja Pepe kertovat, että tulevat ihan erilaisista taustoista. Erja oli uskovaisen kodin kasvatti Kainuun korvesta, Sotkamosta. Pepe tulee puolestaan Helsingin sydämestä ja jo hyvin nuorena oli kokenut maailman pahan puolen.

- Vanhemmissani ollut mitään vikaa, äiti oli rakastava ja isä ankara, mutta oikeudenmukainen. Koti oli lapsena turvallinen eikä sieltä puuttunut mitään, Pepe kertoo.

- Siitä huolimatta olin omaksunut jo 13-vuotiaana tupakanpolton, tinnerin haistelun, varastamisen, todistuksen väärentämisen.

 

Tämä on kertomus kahdesta ihmisestä, jotka ovat löytäneet takaisin seurakun- takotiin. Rehellistä ja avointa elämän kerrontaa.

- Todistuksen väärentäminen johti sii- hen, että minut poistettiin oppikoulusta ja jouduin takaisin kansakouluun. Alko- holi tuli mukaan kuvioihin vuotta myö- hemmin ja 16-vuotiaana lähdin merille jungmanniksi. Se oli minulle tervetullut katkos muutoin sekavaan lapsuuteeni, Pepe kertoo.

- Aloin opiskella perämieheksi 1972. Vanhat tavat tulivat takaisin entistä pahempana, Pepe toteaa ja, että ei halua kertoa niistä ajoista enempää. Sieltä ei löydy mitään hyvää.

 

Pepe jäi pois meriltä viisi vuotta myöhemmin. Hän muutti Nurmon kuntaan asumaan.

- Pääsin kunnan järjestämään metsätyöhön, jossa olin jonkinmoinen esimies. En ollut rehellinen työpaikkaa hakiessani, sillä enhän minä nähnyt eroa edes kuusella ja männyllä. Oli talviaika ja kun pakkasasteet laskivat -20 ja alle senkin, niin sanoin itseni irti.

- Siinä vaiheessa tuli Ruotsiin muutto ajankohtaiseksi. Sisareni olivat jo muutta- neet ja olivat tulleet siellä uskoon.

- Tämä tapahtui -79 tammikuun lopussa. Äitini oli käymässä Ruotsissa -81 ja sisareni veivät hänet Citykirkon kokouk- seen, missä hän tuli uskoon. Täten oli

syntynyt esirukousryhmä, joka rukoili minunkin puolesta, että tulisin uskoon.

- Talvella -83 tapahtui jotain merkillistä. Olin kotona keittiössä ja katselin ikku- nasta ulos, kun aurinko paistoi kirkkaa- na. Ihmisiä oli liikkeellä ja kaikki vaikutti ihan normaalilta kesäpäivältä. Yhtäkkiä taivaanrannan takaa vyöryi valtavalla nopeudella aivan pikimustat pilvet, jotka peittivät koko taivaan.

- Tuli täydellinen pimeys, mutta samalla hetkellä pimeyden läpi syttyi taivaalle suuri kirkas risti. Kuulin myös valtavan voimakkaan fanfaarien soiton, niin kuin olisi soitettu tuhansiin torviin.

- Putosin välittömästi polvilleni keittiön ikkunan eteen, koska ymmärsin Jeesuk- sen tulleen hakemaan omansa ja minä

en ollut heidän mukana. - Seuraavassa hetkessä istuin sänkyni reunalla ja olin suuren pelon vallassa. Siinä istuessani tein päätöksen, että tästä asiasta on otet- tava selko, onko Jeesus tarua vai totta!

- Otin yhteyden sisareeni, joka vei minut suomalaiseen Filadel a-seurakun- taan. Siellä sattui olemaan kaksi saar- namiestä Suomesta ja kun he kehottivat kaikkia kohottamaan kätensä taivasta kohti, nostin myös minä käteni.

- Silloin tunsin kuinka kirkkaus laskeu- tui päälleni. Samalla hetkellä tiesin, että Jeesus on totta.

- Menin eteen rukoiltavaksi ja siitä lähti uskon tieni. Ilmoitin itseni kasteelle ja

hakeuduin seurakunnan tehtäviin. Menin mukaan kuoroon laulamaan. Tunkesin itseni jopa nuorisokuoroon, vaikka olin jo kolmikymppinen.

 

Radiotyössä löytyi vaimo

 

- Jonkin ajan kuluttua pääsin mukaan lähiradiotyöhön teknikoksi, jossa viih- dyin todella hyvin.

- Kun sitten alkoi tuntua, että olisi hyvä, jos minulla olisi elämän kumppani rinnalla. Otin yhteyden minulle hyvin rakkaaseen uskonsisareen ja pyysin häntä rukoilemaan minulle vaimoa. Hän vas- tasi: ”Kuule Pepe, oletko sinä nyt aivan varma tästä, sillä Jumala kuulee minun rukoukset”. Minä kehotin häntä rukoile- maan asian puolesta.

 

Eikä mennyt kuin muutama viikko niin Erja ilmestyi mukaan radiotyöhön ja siten me löysimme toisemme. Meille siunaantui kaksi poikaa ja elämä vaikutti kaikin puolin olevan kunnossa.

 

Erja kertoi, että muutama vuosi naimi- siin menon jälkeen alkoi vieraantuminen seurakunnasta ja sen työmuodoista. Hänenkin kohdalla tuli asuinpaikan vaihdos, oli pienet lapset, Pepen epäsäännölliset työajat ja pitkä matka, johtivat vain satunnaisiin käynteihin seurakunnassa.

 

Pepe kertoo, kuinka valitettavasti elämää tuli ikävä muutos. Hän pettyi ja katkeroitui seurakuntaan joissakin asioissa, jotka nyt tuntuvat mitättömiltä ja toisarvoisilta.

- Seurakunnan kokoukset jäivät vähemmälle. Lopetin radiotyön, enkä ollut enää

aktiivinen. Olin saanut päähäni etten tarvitse enää seurakuntaa, vaan hoitelen nämä uskon asiat itse. Seurakunta yhteydestä pois jääminen vaikutti myös, että minulta pois myös Raamatun lukeminen sekä rukoileminen.

- Nyt olin ajanut itseni siihen tilantee- seen missä polttoainetta ei enää tullut sydämeeni. Se roihuava tuli mikä oli rinnassani ollut alkoi hiipua ja lopulta sammui kokonaan.

- Olin hengellisesti kylmä siis kuollut.

 

Siitä alkoi 23 vuotta kestänyt aika, jolloin en ollut missään tekemisissä hengellisten asioiden kanssa. Minulla ei ollut uskovia tovereita enkä halunnut edes olla heidän kanssaan.

- Viihdyin parhaiten maailmassa ole- vien kanssa, koska meillä oli nyt paljon yhteistä. Seuraukset näkyivät nopeasti. Kaikki huonot asiat tulivat takaisin.

- Olin kuitenkin saanut uskossa ollessani kerran kokea Citykirkossa niin voimakkaan Pyhän Hengen kosketuksen, jossa povet notkahti ja tunsin voimakkaan virran kulkevan läpi ruumiini. Tämä kokemus on tehnyt sen, että en

ole voinut kieltää Jeesusta, vaan jos hengelliset asiat ovat tulleet esiin, olen kertonut juuri tästä tapauksesta.

 

”Vielä vähän aikaa!”

 

Erja kertoi, että hänellä on aina ollut vahvana kaipuu seurakunnan yhteyteen, se on ilmeisesti jo lapsuudesta totuttu tapa, hyvä sellainen!

- Olen yrittänyt ylläpitää hengellistä elämää, mikä ajoittain ei ollut helppoa, koska molemmat eivät olleet samalla aaltopituudella. Pienestä pitäen olen uskonut Jumalan johdatukseen elämässäni. Ja saanut tietää sen monesti aivan konkreettisella tavalla, Erja muistelee.

- Esimerkiksi, kun elämässä tuli vaikeita aikoja, aloin ajatella, että olisi ehkä parempi minun ja Pepen erota. Eräänä iltana sanoin Jumalalle, etten enää jaksa ja eroamme. Jumala vastasi: ”Vielä vähän aikaa!”

- Ok! Tuli mieleen, kun näin Jumala sanoi äidilleni isän syöpäleikkauksen jälkeen. Isä eli vielä 40 vuotta.

- Minun ei onneksi tarvinnut odottaa 40 vuotta. Vaikkakin vuodet olivat monet. Olen kuitenkin luottanut noihin sanoihin ja joutunut turvautumaan niihin monta kertaa.

- Vuosi sitten elämäämme tuli muutos, kun Pepe jäi pois työelämästä. Aloin olla huolissani hänestä, että mi- hinkä hän nyt käyttää energiansa, kun ei ole enää työhuolia.

- Samoihin aikoihin aloin käydä Södertäljen suomalaisessa helluntai- seurakunnassa. Käynneistä tuli pian säännöllisiä ja tunsin, että haluan liittyä tähän seurakuntaan. Mutta, kuuluimme molemmat Pepe ja minä, edelleenkin Tukholman Filadel aan enkä halunnut siirtoa yksin.

- Keskiviikon illoissa rukoilemme eri asioiden puolesta, paljon perheidemme puolesta. Aloin rukoilemaan todella Pe- pen puolesta, että hän löytäisi takaisin Jumalan yhteyteen ja saisimme tehdä yhdessä seurakunnan vaihdoksen.

- Laitoin Jumalalle ”ehdon”: Nyt syksyyn mennessä. Joka kerta, kun lähdin kirkolle, kysyin myös Pepeltä ”lähdetkö mukaan”. Syitä löytyi monia miksei hän halunnut mukaan ja tiesin kyllä hänen asenteensa seurakuntaa kohtaan.

 

Missä on rakkaus?

 

Erja kertoo, että pikku hiljaa hän alkoi huomata miehessään tapahtuvia muutoksia. Ensimmäinen oli, kun hän eräänä päivänä sanoi, ettei yhdelläkään poliittisella puolueella ole rakkautta. RAKKAUS, joka on yli ymmärryksen käypää, oli alkanut tehdä tehtäväänsä myös Pepen kohdalla.

- Rakkaus tuli. Viha väistyi ja katkeruus katosi.

- Tämä on ollut jotain niin suurta saada havaita puolisossaan, jonka puolesta on kamppaillut ”Vähän aikaa”. Täytyy oikein päivittäin kysyä itseltä, että ”Onko tämä totta”!

- Minä ja minun mieheni palvelemme Herraa, olemme nyt samalla aaltopituu- della. Jumala piti lupauksensa. Meidän elämässämme vuosikymmenet ovat Jumalalle vain vähän aikaa.

 

Pepe kertoo uudistumisestaan.

 

- Kevättalvella tapahtui jotain merkillistä. Olin päässyt eläkkeelle. Yksin kotona

ollessani tuli mieleeni jokin luomiskertomuksen tapahtuma, joka minun oli pakko tarkistaa.

- Tämä sai sen aikaan, että kaivoin kirjahyllystä esiin Raamatun. Olin saanut tuon Raamatun 10 vuotta aikaisemmin lahjaksi aikaisemmin kertomaltani uskonsisarelta Kaarina Kanteliselta.

- Tuo luomiskertomus asia löytyi heti (en kyllä muista minkä asian tarkistin). Näin Jumala oli laittanut Raamatun käteeni.

- Luin sieltä ensin Ilmestyskirjaa, joka oli mielenkiintoista kuten aina. Sitten avasin Raamatun sattumanvaraisesti. Se aukesi Markuksen evankeliumin kohdalta, jostain puolivälin paikkeilta. Luin sen loppuun. Tämä puhutteli minua jo selvästi. Koin Jeesuksen rakkautta.

 

Paavali onkin kirjoittanut minulle

 

- Sitten päätin alkaa lukemaan Raamat- tua järjestelmällisesti ja valitsin Paavalin kirjeet. Roomalaiskirje ei ollut enää vain roomalaisille, vaan minulle. Korintto-

laiskirje ei ollut enää vain korinttolaisil- le, vaan ne olivat minulle. Kaikki mitä Paavali kirjoitti oli minulle.

- Lukiessani näin Raamattua, alkoi Jumala puhumaan suoraa minun sydämeeni. Minä murruin täysin. Jumala osoitti kohta kohdan perään millainen minä olin ja toi esiin syntejäni. Se ei ollut helppoa. En pystynyt lukemaan kuin pari lukua päivässä niin tuskaista se oli.

- Mutta samalla koin myös Jumalan suuren armon ja anteeksiantaumuksen. Se tuli nyt osakseni, kun tunnustin syntini Hänelle. Jeesus oli ottanut minut takaisin. Sain taas olla Herran oma.

- Nyt oli saatava myös yhteys seura- kuntaan. Sekään ei aivan helppoa ollut. Vihollinen oli antanut olla minun rauhas- sa kaikki vuodet, mutta nyt se rauha oli loppu.

- Ajatukset, joita vihollinen nyt alkoi kylvää oli, että ”ethän sinä voi seurakuntaa mennä, kun olet noin kauan aikaa ollut pois sieltä. Kaikki tulevat tuomitsemaan sinut ja vaatimaan selvityksiä tekemisistä ja niiden jättämisistä”.

- Kun vaimo lähti kokoukseen ja kysyi, että lähdetkö mukaan, niin keksin aina jonkin tekosyyn miksi ei juuri nyt sovi. Tällä tavoin se kevät vierähti.

- Raamatun lukemista ja rukousta en enää jättänyt. Jumalan armo, rakkaus ja pitkämielisyys osoittautui minussa valtavana.

 

Pepe ja Erja olivat kesällä Suomessa. Erja näytti Pepelle netistä kokouksen, jonka lo- pussa Södertäljen pastori ja hän vaimonsa sai profetian. Pepe murtui täysin ja hän tunsi voimakkaana Jumalan läsnäolon.

- En koskaan ollut aikaisemmin tavan- nut tätä pastoria, niin hän sai välittömästi suuren paikan minun sydämessäni. Hänestä tuli todella rakas ja päätös liittyä tähän seurakuntaan oli valmis, Pepe kertoo.

- Kun sitten tulimme takaisin Ruotsiin, lähdin Erjan mukana seurakunnan ko- koukseen jo saman iltana.

- Tunne oli hieman epävarma, kun astuin sisään. Mitä ihmiset sanovat? Jou- dunko hankalaan tilanteeseen. Mitä nyt tulee tapahtumaan?

- Miten ihanaa se oli, kun kaikki ottivat minut vastaan rakkaudella ja avoimin sydämin. Kukaan ei tuominnut minua. Olin löytänyt kodin! Olen ollut seurakun- tayhteydessä ainoastaan kolme viikkoa tätä kirjoittaessani ja haen nyt itselleni paikkaa sieltä.

- Jokaisella meillä, jotka olemme uskossa, on tehtävä seurakunnassa, joten kyllä minäkin paikkani sieltä löydän.

Finska Pingst Network. Copyright @ All Rights Reserved.