reijo, finska filadelfian eläke-vaari

 

teksti: timo hakkarainen

”Ihmissuhteitten parissa tulen elämään jatkossakin. Täytyy tietysti kysyä Taivaan Isältä mitä hän on ajatellut, mutta ainakin nyt tuntuu siltä että, käydään ”fikamassa” tuttujen luona ja eletään Finska Filadelfiassa edelleen – seurakuntalaisten harmiksi!”, Reijo Tiainen virnistää.

 

Reijo on opittu tuntemaan ennen kaikkea nuorten parissa viettämiensä vuosien ansiosta. Vuodesta 1989, ”kun Mannisen Veikko pyysi minua tuuraamaan silloista nuorisotyöntekijää nuorten leirillä”, Reijo on kulkenut nuorten rinnalla niin Tukholmassa kuin muuallakin Ruotsissa ja siihen työkenttään on kuulunut myös yhteydet Suomen seurakuntiin.

 

Reijo on parantumaton ”huuliveikko”, kujeiden ja kepposten viljelijä, vaari joka ei tunnu koskaan aikuistuvan.

Samalla hän on paneutunut syvälle nuorten maailmaan, viettänyt iltoja ja öitä nuorten huolia ja tarpeita kuunnellen ja kulkien heidän rinnallaan.

Ensimmäiset Reijon ohjaamassa nuorisotyössä mukana olleet ovat tänään jo viisikymppisiä ja päällekin, mutta uusien kasvojen jatkumo ei ole vieläkään löytänyt päätepistettään. Nuorimmat tänä päivänä ovat nippa nappa yläasteen iässä.

 

- Kun aloitin nuorisotyössä 1989, koko toiminta oli täysin suomenkielistä mutta nyt toimitaan lähes sataprosenttisesti ruotsiksi. Tällä hetkellä ei mukana ole ainoastaan suomalaisnuoria juuriltaan vaan myös täysin ruotsalaismiljööstä tulevia.

- Nyt ei ole enää megatapahtumia niin kuin 1990-luvulla jolloin nuoria tuli Tukholmaan Suomesta satamäärin. Nyt panostetaan sen sijaan paikallisiin juttuihin. Ennen nuoret oli enemmän juppi-ikäpolven ohjattavissa, oli pukeuduttava samalla tavalla ja merkkifarkut piti olla kaikilla, nyt nuoret ovat vapaampia.

- Nyt on tärkeää että pysytään mukana teknisessä kehityksessä, iphonit ja samsungit pitää olla viimeistä mallia, Reijo analysoi.

- Hengellinen kaipuu ei ole kuitenkaan muuttunut. Nuoret ovat monessa suhteessa eksyksissä elämässään ja lujia elämän arvoja halutaan etsiä tänäänkin.

- Jumalan suunnitelman löytäminen omaan elämään on suuri tavoite nuorilla edelleen ja monien kasvukipujen keskellä haetaan suuntaa uskonasioista.

 

Kauhukakara

 

Reijon oma lapsuus ja nuoruus ei ollut suoraviivaisimpia vastuulliseen aikuisuuteen. Yksinhuoltaja-äidin kasvatuksessa Reijo ja hänen kaksoisveljensä yrittivät sopeutua ympäröivän maailman suuriin haasteisiin.

Reijolla tie oli kivisempi, ”olin liian energinen”. Juhliminen kaikkien siihen kuuluvine paheineen tuli Reijon elämään jo kolmetoistavuotiaana. Rippikoulu käytiin kolmeen kertaan kun kahdella ensimmäisellä kerralla Reijolle näytettiin ulko-ovea pyhien yhteydestä.

Helsingissä koko lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Reijo oli sotajalalla suuntaan jos toiseenkin. Myöhemmin uskoon tulleena hän otti yhteyttä omaan opettajaansa joka ei ollut uskoa silmiään nähdessään muutoksen kauhuoppilaansa elämässä.

 

Käänne elämässä

 

1970-luvun taitteessa Reijo lähti Ruotsiin ja elämänkumppani löytyi Tetasta. Reijon mukaan vasta silloin hän joutui ensimmäisen kerran tekemisiin hengellisten asioiden kanssa, Tetan oltua uskossa nuorena.

- Minun käännekohtani tapahtui käydessämme appiukon luona täällä Tukholmassa. Hänen kirjahyllyssään oli kirja joka herätti mielenkiintoni. ”Huominen – tuho vai tulevaisuus” oli kirjan nimi ja se sai minut tosissaan miettimään elämän arvoja.

- Lainasin kirjan kotiini ja sen luettuani rukoilin: Jos sinä Jumala olet olemassa, niin johdata joku uskova ihminen minun avukseni.

- Kaksi päivää rukouksen jälkeen ovikello soi ja mentyäni avaaman oven siellä seisoivat Matti ja Virpi, joihin olimme jonkin verran tutustuneet naapureina. He kertoivat myöhemmin että samalla asuntoalueella asuvina he kokivat kotimatkallaan että mennäänpä käväisemään Tetan ja Reijon luona.

- Kun he olivat lähdössä pois luotamme näytin Matille kirjaa jonka olin juuri lukenut. Matti ymmärsi hengellisen heräämiseni ja pyysi mukaan kokoukseen.

- Voin kuitenkin sanoa että lukemani kirjan ääressä tulin uskoon mutta heidän käyntinsä ohjasi minut ratkaisevalla tavalla seurakuntayhteyteen. Voin todella sanoa ilman liioittelua että uskoontulossani sain rauhan sydämeen.

 

- Eikä siinä kaikki, Tetta tuli uskoon kaksi viikkoa myöhemmin ja siitä lähtien ollaan yhdessä kuljettu taivastietä, Reijo myhäilee.

- Jumalan huolenpitoa olen saanut kokea elämässäni useasti tämän jälkeenkin mutta sitä toivoisi että enemmän olisi tällaista Matin ja Virpin kaltaista herkkää kykyä kuulla Jumalan puhetta jolloin voidaan olla lähimmäisille avuksi.

 

Kaikessa mukana

 

Heti uskoontulon jälkeen Reijo osallistui aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Lähiradiotoiminta oli yksi hänen päävastuitaan Tyresössä. Reijo rupatteli, haastatteli ja soitatti hengellisiä lauluja usean vuoden ajan.

Lasten toiminta oli myös osa hänen tehtäväkenttäänsä. Mutta nuorisotyöstä kasvoi hänen varsinainen elämäntehtävänsä seurakunnassa. Mitä otat mukaasi näistä vuosista siirryttyäsi syyskuussa eläkkeelle?

- Varmaan päällimmäisenä jää mieleeni se kuinka armollinen Jumala on ollut minua kohtaan. Olen saanut palvella omalla persoonallani niitä ihmisiä jotka ovat parhaassa elämänsä iässä. Otan mukaani myös sen tuoman ilon kun näkee että monet nuorisotyössä mukana olleet ovat uskossa ja palvelevat Herraa. He ovat jatkaneet raamattukouluihin ja ovat löytäneet seurakunnasta mielekästä puuhaa.

 

- Olen yrittänyt pitää sen punaisena lankana nuorisotoiminnassa että jokainen nuori on Jumalalle arvokas ja että Jumala haluaa käyttää heitä. Olen halunnut opettaa että Jumala kuule meidän rukouksemme kaikissa elämän tilanteissa.

Entä, mitkä ovat olleet murheen aiheuttajia tässä työssä?

- Suurin murhe on ollut siinä kun näkee että on niitä jotka ovat kääntäneet selkänsä uskonasioille. Se koskee. Maailmasta tulevat virikkeet ovat niin vahvat että ne sammuttavat helposti uskon liekin jos sitä ei varjella. Mutta yritän näissä tilanteissa muistuttaa itseäni että peli ei ole vielä pelattu heidänkään kohdalla.

- Toinen ikävä seikka on ollut se että on vanhempia jotka eivät välitä tuoda lapsiaan ja nuoriaan seurakunnan toimintaan. Kuskata nuoria perjantai-iltaisin nuorten kokouksiin koetaan liian suureksi uhraukseksi. Se aika on kuitenkin tosi lyhyt mistä on kyse kun autetaan nuoria pääsemään hengellisten asioitten piiriin. On vain muutamasta vuodesta kysymys. Vähemmällä rukouksella selviää myöhemmin.

- Kodin kulttuuri ohjaa myös nuoria voimakkaasti. Sitä mitä arvostetaan kotona, näkyy myös suhtautumisessa seurakunnalliseen toimintaan, Reijo pohdiskelee.

 

Reijo on aina yrittänyt olla nuorten asialla. Hän näkee tärkeänä seurakunnan jossa annetaan tilaa nuorille ja heidän tyylilleen.

- Näemme selvästi että monet nuoret siirtyvät nuorekkaisiin seurakuntiin. Siirtolaisseurakuntina omaksutaan helposti se malli joka on ollut vuosikymmeniä voimassa ja nuoret vierastavat sitä.

- Nuoret kuuntelevat ihan erilaista musiikkia ja seurakuntakulttuuri on heidän maailmassaan erilainen. Olen kuitenkin sitä mieltä että ei tule nähdä nuorten siirtymistä ruotsalaisiin seurakuntiin, Hillsongiin ym. pelkästään menetyksenä.

- Pääasia on se että he säilyvät uskossa ja palvelevat Herraa, oli seurakunta sitten Finska Filadelfia tai joku nuorekas ruotsalainen, Reijo tiivistää.

 

Kadun miesten kanssa ja salilla

 

Reijo on ollut seurakuntatoiminnassa monessa mukana. Viime vuosina mukaan on tullut Bokas-kirjamyyntipisteen hoito ja myös LP-toiminta ruotsalaisessa Södertörnin seurakunnassa.

Reijon oma nuoruuden tausta on auttanut häntä ymmärtämään myös kadunmiesten elämää ja siellä olevia tarpeita. ”Oppineitten kanssa puhutaan latinaa”, on ollut Reijon tehokas tapa lähestyä näitä lähimmäisiä ja silloin pastorin rooli saa jäädä taustalle.

- Olen joutunut todistamaan monen suomalaismiehen ja naisen onnetonta elämää viinan ja huumeitten maailmassa. Samalla olen kuitenkin kokenut että Taivaan Isä on auttanut välittämään jotain sellaista heille jolla on ikuisuusarvoa.

 

Reijon vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu säännöllinen salilla käynti. Rohkeuden puute ei koskaan ole ollut Reijon heikkouksia.

Rullaluisteluaikana toistakymmentä vuotta sitten nuori polvi katsoi pitkään Reijo-vaarin perään kun hän päästeli samalla innolla ja antaumuksella kuin kolmekymmentä vuotta nuoremmat.

Kolme kertaa hän on polkenut Vättern-runt pyöräilyn, osallistunut Vansbro-uintiin ja juossut Lidingö-loppetin. Vaasa-hiihtoon hän oli ilmoittautunut mutta joutui viime tipassa sen perumaan.

- Liikunta ja kunnon hoitaminen on tosi tärkeää minulle. Salilla pääsee usein juttelemaan lähimmäisten kanssa taivasasioista ja samalla tulee hoidettua omaa kuntoa. Näistä harrastuksista ei yritetä eroon eläkepäivinäkään, Reijo toteaa painokkaasti.

Finska Pingst Network. Copyright @ All Rights Reserved.