DUUNIA RIITTÄÄ VIELÄ KAIKILLE!

 

teksti: timo pellinen

Reijo ja Helena Blommendahl ovat kulkeneet pitkän matkaa elämäänsä käsikynkässä. Vuodet ovat menneet nopeasti, elämässä on ollut paljon tehtävää. Pitkän päivätyön Reijo ja Helena ovat tehneet lähetystyönpalveluksessa.

 

Reijo kertoo syntyneensä Helsingissä työläisperheeseen. Osoite oli Porvoonkatu 25.

- Faija oli tavallinen duunari hitsarina. Elämä oli turvallista, vaikka ei ollutkaan kaikkea mitä naapureiden rikkailla oli. Perheeseen siunautui seitsemän lasta. Se oli paljon kaupunkilaisperheeseen, Reijo kertoo.

 

Raamatun asiatkin tulivat tutuiksi varsin pienenä poikana. Oma valintakin oli tehtävänä.

- Uskova äiti vei pyhäkouluun. Sieltä sain ensimmäiset ohjeet Hyvästä Paimenesta, pelastuksesta, lähetystyöstä jne.

- Kun tuli hetki, että nuorukaisen oli omakohtaisesti tehtävä uskon ratkaisu, ymmärsin sen merkityksen. Se oli vastaus sisäiseen kehotukseen. Vastasin Jumalalle: "Haluan seurata sinua Jeesus".

Helena kertoo syntyneensä esikoisena, missä uskottiin Jumalaan ja Hänen apuunsa.

- Isäni vanhemmat olivat Turun Helluntaiseurakunnan perustajajäseniä. Lapsuudenkotiini syntyi vielä viisi lasta.

- Asuimme Espoon Leppävaarassa omakotitalossa. Isä kävi töissä Helsingissä ja äiti oli kotona. Kirkossa kävimme harvemmin, koska vielä 50-luvulla meillä ei ollut autoa. Äiti piti pyhäkoulua kansakoululla.

- Nuorena tein omakohtaisen ratkaisun ja kävin kasteella. Sitten aloin enemmän olla mukana kokouksissa, ainakin viikonloppuisin, Helena kertoo.

 

Reijolle lähetystyö on merkinnyt aivan erityistä.

- Olen aina arvostanut lähetystyötä ja jo lapsena. Kun vartuin, oli aivan selvä, että kaikkien ihmisten maailmassa on saatava kuulla Ilosanoma pelastuksesta.

- Tämä mielenlaatu johti sitten viimein ratkaisuun lähteä Raamattukouluun ja armeijan jälkeen evankelioimistyöhän "Karjalan korpeen". Elämä vei siitä eteenpäin kertomaan Jeesuksesta eri kaupungeissa ja ulkomaille eri aktioihin.

 

Helena ja Reijo – pitkä aikainen ystävyys!

 

Reijo kertoo, että hän on tuntenut Helenan jo 15-ikäisestä lähtien.

- Kun olimme aikuistuneet, niin olimme valmiit solmimaan avioliiton. Yhteiset arvot elämän tehtäväämme varten olivat samat.

- Meille syntyi viisi tyttöä. Nyt kaikki ovat naimisissa ja lastenlapsiakin on jo 12. Lisää on tulossa, näköjään, Reijo nauraa.

Reijon ja Helenan tyttärillä on myös ollut evankelioimistyö tärkeätä. Tämä vaikutta suurelta asialta vaikka lähetyssaarnaajan perheessä on ollut taloudellisesti niukempiakin aikoja.

- Lapset ovat kyllä joutuneet näkemään, ettei se lähetystyö aina ole niin taloudellisesti rikasta. Mutta mitä se on antanut, se on ollut kylläkin rikasta elämänkokemusta.

- Lapset ovat toimineet myös lähetystyössä. Maria perheensä kanssa Japanissa lähes 10 vuotta, Nina ja perhe Turkissa, Pia Kambodiassa ja Kairoskurssin vetäjänä eri puolilla maailmaa, Heli Kiinassa ja nyt pastorin rouvana Lappeenrannassa. Nea on sairaanhoitajana Espoossa ja yhä opiskelee.

Sitten Reijolta tulee tunnustus, joka on arvokas.

- Iloitsen, että kotijoukot ovat olleet minulle avuksi ja hyvinä tukijoina, jos myöskin oikeamielisinä neuvonantajinani.

 

Jumalan johdatusta työssä ja elämässä

 

Helena kertoo, että hänen tyttönimensä muuttui Blommendahliksi vuonna 1969.

- Japaniin lähdimme viiden vuoden kuluttua. Perhe oli kasvanut kahdella tytöllä. Hyvin sopeuduimme uusiin olosuhteisiin.

- Suurena apuna oli Reijon täti, Kerttu Autio, joka oli ollut siellä jo 13 vuotta lähetyssaarnaajana. Hän oli lapsirakas ja hänen hoitoonsa veimme lapset kielikouluun mennessä.

- Asuimme pienessä vuorten ympäröimässä kylässä, missä oli teen- ja riisinviljelystä. Pihaltamme ei näkynyt naapuritaloja eikä paljon ihmisiäkään. Oma auto oli tarpeellinen. Kirkkomme sijaitsi vuoren toisella puolella Ujin kaupungissa, 10 kilometrin päässä kotoamme.

- Reijo enon, Onni Aution, perhe oli asunut talossa aikaisemmin. Kävimme esittäytymässä kyläläisille, niin kuin Japanissa on tapana ja veimme pienen lahjan. Meidät otettiin hyvin vastaan, koska Autiot jo tunnettiin hyvin.

- Myöhemmin tytöt kävivät kylän koulua keväästä syksyyn, kunnes suomalainen koulu alkoi syyskuussa. Kyoton sanomalehdissä oli kirjoitus pienestä kyläkoulusta ja vaaleatukkaisesta suomalaistytöstä.

- Monet ihmettelivät ulkolaista perhettä metsässä ja rohkeimmat pysähtyivät kyselemään, Helena muistelee.

 

Lähetystyö alkaa naapuristaja jatkuu maan ääriin

 

- Tarkennus periaatteeseeni. Lähetystyö alkaa naapurista maailman ääriin saakka huolimatta siitä missä maantieteellisesti olet. Sisälähetystyö tapahtuu minun omassa elämässäni.

- Lähetystyö eri puolilla maailmaa ollut mielenkiintoinen. Olen käynyt vierailemassa ja työssä 56 eri maassa, ja joissa tavalla tai toisella olen saanut olla evankelioimassa.

- Lähinnä Japanissa on työvuosia kertynyt 37. Sahalinin evankelioinnin aloitin noin 30 vuotta sitten. Se on oma mielenkiintoinen juttunsa.

- Lähetystyö jatkuu niin kauan kunnes Jeesus saapuu. Omalta kohdaltamme seuraavaksi suuntaamme pian Tansaniaan.

- Siellä on DarEs Salaamissa ja Mwanzassa seminaarit työntekijöille aamu- ja iltapäivisin. Iltaisin ovat evankelioimiskokoukset. Olen varannut raamattutunteja 26 tunnille sekä iltatilaisuudet. Kaikkinensa matka kestää kolme viikkoa. Jumalan meitä auttaa.

- Viime päivät on mennyt kaikenlaisten rokotuksien saamisessa käsivarret vastaanottaneet erilasia pistoksia ja huomenna vielä yksi rokote.

 

Elämä on ollut turvallisissa käsissä

 

Reijo oli paljon menossa, mutta ei pitempiä matkoja. Helena muistelee.

- Olin tottunut siihen heti avioiduttuamme. Se ei ole koskaan ollut mikään ongelma perheessämme.

- Taivaan Isä on aina pitänyt meistä huolen, eikä mitään ole puuttunut. Tiedän, että monet rukoilivat työmme ja meidän puolestamme. Saimme paljon kirjeitä ja kortteja ihanine teksteineen.

- Nyt 43 vuoden jälkeen en haluaisi niistä luopua. Miten paljon kauniita sanoja ja rohkaisuja ne sisältävätkään. Jouluisin seinämme peittyi kortteihin ja niitä katsottiin vielä kauan joulun jo mentyä, Helena kertoo.

- Kaikki viisi tyttöämme ovat saaneet kasvaa turvallisessa kodissa, missä luettiin Jumalan Sanaa, rukoiltiin ja laulettiin. Ja tänä päivänä se sama jatkuu heidän kodeissaan. Se on kiitos Jumalalle!

 

Joulut ja luonnon oikut

 

Reijon ja Helena Blommendahlin elämästä on ilmestynyt kirja, jonka on kirjoittanut Tapani Sopanen. Kirjan kansien väliin on mahdutettu Japani ja Sahalinin lähetystyön historiaa.

Vuosikymmenet saavat kyytiä, ja kirjan viimeiset sivut ovat täynnä Japani lähihistoriaa.

Vuonna 2010 Reijo oli eläkeiässä, mutta eihän vauhti siihen loppunut, eikä ole vieläkään osoittanut laantumisen merkkejä.

Boråsin Suomalainen Helluntaiseurakunta on ollut tukemassa Blommendahlien tekemään lähetystyötä alku metreiltä lähtien. Siksi yhteys Boråsiin ja Ruotsiin ollut kautta vuosikymmenien hyvin kiinteä.

11. maaliskuuta 2011 tapahtui Japanin historian suurin maanjäristys. 19.000 ihmistä kuoli. Uutisvälineet kertoivat Fukushiman ydinvoimalan tuhoutumisesta ja sen tuomasta vaarasta. Juuri tuolloin Reijo istui junassa matkalla Tokioon kristittyjen parlamentaarikkojen ja lähetysjärjestöjen johtajien rukouspäivään.

- Yleensä matkaaminen luotipikajunalla on turvallista, mutta aina voi sattua niin kuin kerran matkatessani Kyotosta Tokyoon. Junan kiitäessä 300 kilometriä tunnissa, se yht´äkkiä pysähtyi useiden kilometrien pitkään tunneliin vuoren sisään.

- Pelko, kaaos, epätietoisuus valtasi kaikki sadat matkustajat 16-vaunuisessa pikajunassa.

- Ja sitten tästä eteenpäin on tarinaa, joka on jo kerrottu Sopasen Tapani kirjoittamassa kirjassa Reijo kertoo ”reijomainen” hymy huulillaan.

Tsunamin aiheuttama tuho ja maanjäristykset ovat olleet myös avaamassa ovia aivan uusiin tilanteisiin kertoa evankeliumin ilosanomaa.

Reijo on pukenut päälleen joulupukin tamineet. Se on antanut kekseliäälle lähetyssaarnaajalle mahdollisuuden päästä uusiin tilanteisiin tapaamaan ihmisiä ja kertomaan maailman Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Finska Pingst Network. Copyright @ All Rights Reserved.